67. Huono omatunto ja muita ulkomaille muuttamisen sivuvaikutuksia

Mikä ulkomailla asumisessa ahdistaa? Itse olen skipannut suomalaisen pääsiäisen ja vapun jo useampana vuotena ja omaksunut tilalle joitain paikallisia perinteitä. Miten paljon omia suomalaisia tapoja pitäisi ylläpitää? Saako niitä unohtaa? Entä voiko uuteen maahan integroitua niin hyvin, että on jonkun mielestä yhtäkkiä liian vähän suomalainen?

Ulkomailla asuessa tasapainoilee jatkuvasti kahden kulttuurin välissä. Yhtäällä miettii, onko enää tarpeeksi suomalainen – toisaalla, onko koskaan riittävän paikallinen. Siinä välissä identiteetti väistämättä muuttuu: jotain vanhaa jää pois, ja tilalle tulee uutta.

Integroituminen ei ole helppoa. Se vaatii kielen opettelua, omien tapojen kyseenalaistamista ja joskus myös irti päästämistä. Samalla se voi herättää ulkopuolelta yllättävääkin kritiikkiä. Voiko halu sulautua uuteen maahan näyttäytyä ylimielisyytenä? Ja miksi?

Moni päätyykin jäämään oman maan kuplaan – eikä syyttä. Muutto uuteen maahan on henkisesti raskas prosessi, ja tuttu kieli ja kulttuuri tarjoavat turvaa. Silti herää kysymys: voiko todella integroitua, jos elää vain oman yhteisönsä sisällä?

Ehkä ulkomailla asumisen suurin sivuvaikutus onkin tämä jatkuva välitila. Harva kuuluu enää täysin yhteen paikkaan. Ja silti – tai ehkä juuri siksi – se pakottaa pohtimaan, kuka oikeastaan on.

Kuuntele jakso, jossa pureudun ulkomaille muuton näkymättömiin varjopuoliin.

Löydät jakson ilmaiseksi Spotifysta: 67. Huono omatunto ja muita ulkomaille muuttamisen sivuvaikutuksia

Seuraa podcastia Instagramissa: Arkea ja aurinkoa

Anna palautetta: Palautelomake

Jaa jakso myös kaverille tai perheenjäsenelle, joka on kiinnostunut Espanjasta!